Korppikalliota

(álbum: Kulkija - 2018)

Ja laulua lintujen kuuntelen vaan yksi on ylitse muiden
Se korkeimman kuusensa valitsee ja huutelee ylitse muiden
Tuo lintu on liioin jo pimeä sen huuto on unen ja huolin
Se korkean kuusensa latvassa kertoo ken' sen juuressa kuoli
Tuon liitäjän sulka on musta kuin yö siivissä kuutamon kiilto
Täällä aika on vaiennut, olkapäälleni jää nyt kyntensä viilto
Jos se yön yli siipensä levittää voi alla pimeän peiton valvon
Vaan silmäni kerran jos sulkisin kuljen halki hämärän alhon

Tuo laulu on, tuo laulu on, laulua korppien
Tuo laulu on, tuo laulu on, laulua korppien

Kun laulu sen tuo kaikujaan
Kaikuja kaarilta aikojen
On kaarna kalpea kuusella
Siellä kaarre on hiljainen

Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota

Jalan alla on korppikalliota ikituuliin, haltia nuollut
Ja mitä sen sammaleet kätkevät siitä, tietävät ammoin on kuollut
Minä kivien kallion kätköistä kuulen
Aina ja yhä
Ei vaikene lauluissa korppien laulu kuusten on latvoista pyhä

Tuo laulu on, tuo laulu on laulua korppien
Tuo laulu on, tuo laulu on laulua korppien

Kun laulu sen tuo kaikujaan
Kaikuja kaarilta aikojen
On kaarna kalpea kuusella
Siellä kaarre on hiljainen

Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota
Jalakojen alla on korppikalliota