Pohja

(album: Jylhä - 2021)

Pohjaan asti, aikamiestä, pitkin johdattaa latuja
Vaihtuu hetkeen elon henki, minne matka minua vie?
Käyden kautta kaiken kiusan, nuoran, tätä pienemmän kutoman
Leikkaa päivän viime hetken, eikä aamulla muistoina elä

Eilisen unhola
Eilisen unhola
Eilisen unhola

Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
Niin kuin teltta terhenessä
Pohjalta ei voi pudota
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
Niin kuin teltta terhenessä
Pohjalta ei voi pudota syvempään

Elävänä?
Kun istun täällä ja hengitän, tiedän, ei kukaan minua etsi
Kuolevana?
Kun lepään täällä aikani jälkeen, ovat kaikki kuin tuttujani
Elävänä?
Olen käynyt sen tumman polun, jonka varsilla vankilat kasvaa
Kuolevana?
Olen juonut sen kumman ilon, joka aamulla kävelee vastaan
Elävänä?
Olen nähnyt ne tulevat haavat, jotka parkua tutuille tuottaa
Kuolevana?
Olen kironnut illan, joka murheeseen aina lisää juottaa

Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
Niin kuin teltta terhenessä
Pohjalta ei voi pudota
Luokseni vieraat hiipii
Luonani luopuneiden talo
Niin kuin teltta terhenessä
Pohjalta ei voi pudota syvempään

Pohjalta syvempään!

Kaivan luilla vihlovilla aina tätä ikuista sarkaa
Se on oja kaaduttavaksi, jonka yli eloni juoksen
Kaivan luilla huutavilla kuin elo ilosta laulaa

Pohjalta ei voi pudota!
Pohjalta
Pohjalta ei voi pudota!
Pohjalta

Pohjalta kukaan ei putoa!
Pohjalta kukaan ei putoa!
Pohjalta kukaan ei putoa!
Pohjalta kukaan ei putoa!
Pohjalta