Kiuru

(albüm: Jylhä - 2021)

On heinäkuun nurmi auringon polttama
Kun tuli lahdella syttyy
Eivät suossa enää vain vedet lepäile
Kun tuli lahdella syttyy
Haaveet kuin huvit hetken hehkussa kestivät
Kun tuli lahdella syttyy
Siellä on puettuna havupeitto harteille
Kun tuli lahdella syttyy

Kuulen kuinka kiuru laulaa
Vai tuulenko kellot lie?
Sen siivet kaisloja koskee
Kun yö yli lahden vie

Kaksi on rannalla valojen
Kaksi kuin heinissä heiluen
Laajoja laaksojen unet valvotut
Hartaita harmauden tuimat teot
Yksin ei puuta vasten vajoa
Kurottaa näkymättömän rajalla
Yksi on tähtien tarha kahdella
Kantaa kiuru pilvet päälle Tulilahdella

Niin minä olen nurmena nukkunut
Kun tuli lahdella sammuu
Tämä taimi on kuin maastani taitettu
Kun tuli lahdella sammuu
Eikä kasvaa voi se kahdessa heinässä
Kun tuli lahdella sammuu
Suvi suoveden maasta hetkessä hälvenee
Kun tuli lahdella sammuu

Kuulen kuinka kiuru laulaa
Vai tuulenko kellot lie?
Sen siivet kaisloja koskee
Kun yö yli lahden vie

Vakavana varjot syliin taimitarhan sulkee
Näin hälvenneinä pilvet, kuinka kylpivät valossaan
Hetken katsoin heitä, jotka heiniin asettuivat
Vaan haikeana hauraat eivät vastaan katsoneetkaan

Vetten yllä kulkee kuin kiurun kumma soitto
Sen laulu laajennut on halki lahden tulien maan
Tumma Tuonen koitto yltä heinävarren kahden
Joit' kiuru pesään kantaa syliin levon Tulilahden